Kohta on ensimmäinen vuosi DI-opintoja suoritettu. Olen painanut niitä melko nopeaan tahtiin; kun lukuvuoden opintopistemäärätavoite on 60, tulee toukokuussa täyteen 77. Etenkin nyt kevättalvella olen tietoisesti tehnyt vähän enemmän. Sanoin tammikuussa, että kolme kuukautta seison vaikka päälläni, jotta kevennän taakkaa syksyltä. Ja niin tein. Käytännössä olen opiskellut arki-illat, jonkin verran myös viikonloppuisin. Ainoa asia, josta... Continue Reading →
Ja niinhän siinä sitten kävi, että tässä huushollissa on jälleen opiskelija. Pääsykokeiden jälkeen olin sataprosenttisen varma, että opinnot jäivät vain haaveeksi mutta toisin kävi. Nyt on aktivoitu opiskelijanumerot, sähköpostiosoitteet sun muut. Fiilis on innostunut ja odottava. Toisin kuin muutama vuosi sitten, tällä kertaa ei ahdista yhtään. Ei ajankäyttö eikä työmäärä. Olin nimittäin jo pääsykoevaiheessa päättänyt,... Continue Reading →
Kävi kaduttamaan kun viime tekstissä sanoin, että koiranpennut on joskus kamalia. Ei ne kyllä ole. Ne on ihania ja suloisia pieniä riiviöitä mutta ei koskaan kamalia. Raptor on tuonut niin paljon ihanaa virtaa meidän perheeseen ettei sitä voi sanoin kuvata. Hymyä, iloa ja reikiä villasukkiin. Korona-aikaan koiranpentujen kysyntä on kasvanut. Eikä ihme, koteihinsa hautautuneet ihmiset... Continue Reading →
Paljon on tapahtunut edellisten viikkojen aikana, niin paljon, ettei ole ollut aikaa ja energiaa kirjoitella tänne. Palataan huhtikuun alkuun Kirjoittelin aiemmin pieleen menneistä pääsykokeista. Silloin kadutti, että olin edes puhunut koko kouluun hakemisesta. Sain sanomista Facebookissa, koska perfektionismi on oikeasti aika huono juttu. Kaikkia odotuksia vasten oli iloinen yllätys kun rehtorilta tuli tervetuloviesti. Koko homma... Continue Reading →
Pieni Raptor-chihuahua asettui taloksi muutama viikko sitten. Se on sulattanut kaikkien sydämet. Vauvat, olipa sitten karvaisia vai ihmisjälkeläisiä, ovat kyllä ihan maailman ihaninpia. Ja pitäähän se muru ikuistaa ajalle uskollisesti useaan selfieen.
Kello soi seitsemältä aamulla. Tuntuu, kuin olisin vasta ummistanut silmäni. Kellojen siirtely on yksi typerimmistä asioista mitä tiedän. Kapuan rappuset alakertaan, laitan koiralle aamuruuan ja pistän sille insuliiniannoksen. Napsaisen kahvinkeittimen päälle. Odottelen tovin, että tuplaespresso valmistuu ja laahustan ison kuppini kanssa olohuoneeseen. Avaan iPadin ja aamun lehdet. Ulkona sataa. Kello lähestyy kahdeksaa ja on aika... Continue Reading →
Jemma Karoliina 