Sun rasittava huominen on lapsesi tulevaisuus

Mietinpä tässä perjantain ratoksi tulevaisuudenkuvia. Seurailen Helsingin mielenilmausta livestriimillä, tuhansia ihmisiä on lähtenyt keskelle lumista perjantai-iltaa. Tiedättekö sen sanonnan, että sun rasittava arki on lapsesi lapsuus? Yhtälailla huominen, jonka me tänä päivänä luomme on lapsiemme tulevaisuus. Meidän teot vaikuttavat vielä pitkälle siihen, millaisessa maailmassa jälkeläisemme elävät. Nämä kaikki vallalla olevat sulkutoimet, olkoonkin nyt tältä erää... Continue Reading →

Kohta joku muu määrää – ajatelmia maailmanmenosta

Aika hiljaista on ollut tällä saralla, on niin paljon helpompaa jäädä vaiti. Nyt kuitenkin mietityttää maailmanmeno niin paljon, etten voi enää jutella vain omalle päiväkirjalle. Elämänfilosofiani perustuu valoon ja toivoon, haluan aina uskoa parempaan huomiseen. Että pimeän jälkeen aurinko nousee. Myrskyn jälkeen laantuu. Mutta jotain hyvin omituista on meneillään. Maailma on muuttumassa ja siksi oli... Continue Reading →

Autetaan toisiamme ennen kuin on liian myöhäistä

Kuulin eilen järkyttäviä uutisia. Tuttava oli päätynyt elämässään umpikujaan ja tehnyt viimeisen ratkaisunsa. Tai oli yrittänyt, sillä hänet löydettiin hetkeä ennen kuin oli liian myöhäistä. Nyt hän makaa sairaalassa nukutettuna, hengityskoneessa. Huomisesta ei ole tietoa. Asia kosketti ja järkytti todella paljon. Ei me oltu läheisiä vaikka vanhassa elämässä paljon tekemisissä oltiinkin. Kun itsemurha tulee näin... Continue Reading →

Mitä jos en onnistu? Häpeä estää kertomasta.

Joku saattaa tietää mun jonkinasteisesta fiksaatiosta opiskelun suhteen. Pari vuotta ennen koronaa käväisin puolen vuoden reissun Jyväskylän yliopiston KTM-opinnoissa, kunnes huomasin, ettei etäopiskelu siihen aikaan onnistunut. Reissaaminen Jyväskylään työn ohella oli aika raskasta mikä söi nopeasti opiskelumotivaation. Toki siihen vaikutti myös se, että KTM-opintojen sisältö oli hyvin samantyylinen mitä ylemmän tradenomin opinnoissa oli ollut. Eli... Continue Reading →

Taustaa edelliseen, miksi? Alkoholistin läheiset osa 2

Tuli vahva tunne siitä, että pitäisi avata edellistä postausta. Miksi kirjoitin asiasta nyt, vaikka päänäyttämön tapahtumat sijoittuvat vuosien taakse? Kaksi vahvaa syytä. Ensinnäkin alkoholismin (ja kyllä, puhun tietoisesti itse sairaudesta sairaiden ihmisten sijaan) jäljet näkyvät omassa toiminnassani ja ajatuksissani edelleen. Tulen ikuisesti kantamaan mukana muistoja ja hetkiä, jotka eivät todellakaan olleet aina parhaimmasta päästä. Mutta... Continue Reading →

Alkoholistin läheiset osa 1

Nyt on luvassa todella henkilökohtainen kirjoitus. Niin läheltä riipaiseva, että vähän jopa pelottaa. Toisaalta olen jo pitkään halunnut puhua aiheesta isommin ääneen, ja tuoda näkyväksi sitä helvettiä, missä moni lapsi ja vanhempikin, elää. Olen elänyt koko ikäni alkoholin ja sen tuomien haittojen varjossa. Kulkenut vieressä ja nähnyt, kuinka viina, tai kolmosolut, nujertaa ihmisiä. Jos ei... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑