Elämäni eka vitonen

Tiedät sen tunteen, kun ylität itsesi ja saavutat jotain, mistä olet haaveillut. No mullahan on ollut jo jonkun aikaa tavoitteena juosta ensimmäisen kerran ikinä kokonainen viiden kilometrin matka. Ja kerrottakoon heti alkuunsa, ettei kestävyysurheilu sovi mun kanssa samaan lauseeseen. Olen nopeatempoinen ja pidän kaikesta, mikä tapahtuu vauhdikkaasti. En jaksa olla pitkiä aikoja paikoillaan. Jos joskus... Continue Reading →

Tunteet työyhteisössä

Helsingin Sanomissa oli taannoin juttua aikuisten tunnetaidoista. Vaikka usein tunnetaidot yhdistetään lasten kasvatukseen, on se yhtälailla tärkeä aihe myös aikuisille. Tunnetaitoja punnitaan esimerkiksi vuorovaikutuksessa, ne viitoittavat eteenpäin ja auttavat navigoimaan omien ja toisten tunteiden aalloilla. Olin hämmästynyt kun jossain somekanavassa kyseltiin ihan tosissaan, sopivatko tunteet työyhteisöön. En oikein ymmärrä kysymyksen motiiveja. Eikö olisi ihan sama... Continue Reading →

Radiohiljaisuus

En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne mitään. Viimeinen vuosi on mennyt hujauksessa. Viime huhtikuussa juhlittiin mun pyöreitä synttäreitä Kreetalla, se oli ihana ja ikimuistoinen loma. Ajeltiin avoautolla, ilma oli viileä mutta aurinkoinen. Hotellihuone omalla altaalla oli täydellinen. Kesäloma oli ja meni, se ei ollut mitenkään paras mahdollinen. Ei kai mitään erityistä tapahtunut, mutta ei siitä... Continue Reading →

In memoriam Väinö, Pam-Zamirin Yippo

Väinö siirtyi ajasta ikuisuuteen viime viikon tiistaina. Saimme viettää Väinön kanssa lähes yksitoista yhteistä vuotta. Väinö tuli meille viiden kuukauden ikäisenä juuri ennen joulua 2012 kasvattajalta Kouvolasta. Siellä se asusteli maalaistalossa lampaiden ja muiden eläinten ympäröimänä. Uuden kodin ympäristöstä löytyi paljon hurjia asioita, näistä pelottavimmat olivat autot ja kuuset. Pikku hiljaa näihinkin totuttiin ja elämä... Continue Reading →

Kevät

Rakastan kevättä. Valoisia iltoja, kirpeitä aamuja. Lämmittävää aurinkoa, horisontissa siintävää kesää. Kevät on kuin perjantai, kaikki ihana vielä edessä. Olen kevään lapsi, ehkä se tekee tästä vuodenajasta merkityksellisen. Tosin, en usko, että vaikka olisin syntynyt syksyllä, rakastaisin sunnuntaita yhtä paljon kuin nyt perjantaita. Tähän päivään liittyy eräänlainen vapauden tunne. Illuusio siitä, ettei hetkeen ole velvollisuuksia.... Continue Reading →

Avoin, huomioiva ja osallistava viestintäkulttuuri

Viestintähän on siitä mainio ala, että kaikki sitä osaavat ja se näkyy vain silloin, kun se ei toimi. Jonkin ponnistuksen kohdalla saatetaan kiitellä hyvin onnistunutta viestintää mutta pääsääntöisesti arjessa se hukkuu muiden asioiden joukkoon. Ja niin pitääkin, onhan kyseessä elämää ylläpitävä tukitoiminto, kuin verenkierto. Hulluksihan sitä tulisi, jos punasolujen matkaa miettisi 24/7. Viestinnän tekijät pyrkivät... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑