Kevät

Rakastan kevättä. Valoisia iltoja, kirpeitä aamuja. Lämmittävää aurinkoa, horisontissa siintävää kesää. Kevät on kuin perjantai, kaikki ihana vielä edessä.

Olen kevään lapsi, ehkä se tekee tästä vuodenajasta merkityksellisen. Tosin, en usko, että vaikka olisin syntynyt syksyllä, rakastaisin sunnuntaita yhtä paljon kuin nyt perjantaita. Tähän päivään liittyy eräänlainen vapauden tunne. Illuusio siitä, ettei hetkeen ole velvollisuuksia.

Pääsiäisen myötä stressitasot ovat taas uomassaan. Muutaman päivän vapaat tekivät hyvää. Ei tehty juuri mitään, kyläiltiin vähän, juotiin terassikahvia ja siivosin kanalan. Grillattiin monena päivänä, kun ilmat meitä hellivät. Treenattiin ja käytiin nukkumaan aikaisin. Puusauna lämpisi joka ilta.

Parin viikon päästä on edessä kauan odotettu loma. Sen jälkeen eletäänkin jo toukokuuta, pojalla muutama viikko kesälomaan, itsellä vähän enempi. Lapsella on ensimmäinen kesä, kun koko loma ei mene kavereiden kanssa touhuiluun. Heinäkuussa odottavat kesätyöt.

Keväällä edessä on monta kuukautta valoisaa ja toivottavasti lämmintä aikaa. Yritän kuitenkin keskittyä hetkeen, tähän päivään. Eilistä ei ole ja huominen ei ole vielä. On vain tänään. Ja se on hyvä se.