Alkoholistin läheiset osa 1

Nyt on luvassa todella henkilökohtainen kirjoitus. Niin läheltä riipaiseva, että vähän jopa pelottaa. Toisaalta olen jo pitkään halunnut puhua aiheesta isommin ääneen, ja tuoda näkyväksi sitä helvettiä, missä moni lapsi ja vanhempikin, elää.

Olen elänyt koko ikäni alkoholin ja sen tuomien haittojen varjossa. Kulkenut vieressä ja nähnyt, kuinka viina, tai kolmosolut, nujertaa ihmisiä. Jos ei tapa suoraan niin ainakin välillisesti. Yksi ei herää sängystään tai toinen ajaa kolarin. Liittännäissairaudet tai lääkkeet vievät viimeistään.

Nämä kolme kohtaloa on elävästä elämästä, jokainen kuului ystäviin.

Alkoholisteja on monenlaisia. On niitä, jotka juo aamusta iltaan ja ovat kykenemättömiä mihinkään muuhun. Sitten on niitä, jotka sihauttaa töiden jälkeen ja juo itsensä uneen. Välille mahtuu monenmoinen kirjo alkoholin haittavaikutuksia ja vierestä avuttomina seuraavia lähimmäisiä.

Olen soittanut itkien apua kun vieressä oleva oksentaa kahden viikon putken jälkeen verta tai vienyt viikkoja syömättömän ihmisen letkuihin sairaalaan. Olen ottanut vastaan niin nyrkit kuin verbaalisen väkivallankin. Paennut pakkaseen omasta kodista kirveen kanssa heiluvaa juoppohullua.

Katkolle ei pääse tai vaikka pääsisikin, alkoholisti ei suostu menemään. Sairaalassa annetaan nestettä ja B-vitamiinia suoneen, ja kotiutetaan. Jälleen olet yksin. Lähimmäiset toivovat pakkohoitoa mitä Suomessa ei ole. Heikolla hetkellä alkoholisti suostuu antabukseen, jonka kanssa juomiseenkin tottuu. Naama helottaa mutta viina vie.

Kun elät ikäsi alkoholistin lähellä, pelkäät sairastuvasi itsekin. Jos et samaiseen tautiin niin johonkin mielen häiriöön, joka hiipii päähäsi haamun lailla. Koet riittämättömyyttä ja avuttomuutta, tunnet olevasi vastuussa aikuisesta ihmisestä vaikka tiedät ettei se pidä paikkaansa. Pyörität arkea viimeisillä voimillasi. Alkoholisti sairastuttaa myös läheiset.

Alkoholistin lähipiiri kaventuu lopulta niin, että elämä pyörii vain oman navan ympärillä. Ei kiinnosta enää mikään muu kuin omat asiat, omat juomat, oma elämä. Äitiä ei kiinnosta lapsensa, aviopuolisoa ei kumppaninsa. Millään muulla kuin itsellä ei ole enää mitään väliä.

Ylen jutun mukaan Suomessa on arviolta 400 000 alkoholistia. ”Alkoholiriippuvaisen läheisten elämä kulkee sen mukaan, mitä alkoholisti sinä päivänä ja hetkenä sattuu tuntemaan.”

Lähimmäiset tuntevat itsensä tyhjäksi. Näkymättömäksi, riittämättömäksi.

Tämän tarinan pääosassa on lapsuuden tukiverkko, sivuosassa nuoruuden ystävät. Ei siitä sen enempää. Omassa pienessä perheessä kaikki hyvin.

Aiheesta pitää puhua ja lisätä tietoisuutta lähimmäisten vuoksi. Itse alkoholistia on vaikea parantaa mutta lähimmäiset kaipaa toivoa. Kertomuksia, joissa alas painettu läheinen on noussut ja päässyt yli kosteiden aikojen. Minä nousin sinä uutena vuotena, kun nykyinen elämäni sai alun. Aina on toivoa, aina on mahdollisuus.

Olen pohjattoman kiitollinen jokaisesta päivästä kanssanne M & J.

Kuvassa nuori minä joulukuussa 2005 kuukauden reissussa Egyptissä. Pitkä matka edessä, vaikka ikäänsä enemmän kilometrejä jo takana olikin.