Miksi materia tekee onnelliseksi?

Oletko koskaan pohtinut, miksi materian ostamisesta tulee yleensä hyvä mieli? Ja samaan aikaan sitä saattaa katsella ympärilleen ja tuskailla, miten kaikki nurkat ovat täynnä tavaraa. Vaikka kaikki ei olisi ihan hujan hajan, vaan siististi järjestettyinä kaapin perukoille, tuntuu sitä silti olevan turhan paljon.

Jos vanhan tavaran myyminen olisi yhtä helppoa kuin uuden klikkaaminen ostoskoriin, tuottaisiko se saman mielihyvän tunteen? Vaikka siitä tulee ihan hyvä mieli, harvoin siitä kuitenkaan saa samanlaista mielihyvää, kuin uuden asian hankkimisesta. Tämä ajatusmalli on kestämätön, sillä maailma on täynnä tavaraa, jota olisi syytä käyttää pitempään.

Aivojen välittäjäaineet, oksitosiini, serotoniini, dopamiini ja endorfiinit ovat mielihyvähormoneja. Niiden sopivasta sekoituksesta tulee onnellinen mieli ja hyvä fiilis. Näistä etenkin dopamiini puskee uutta kohden, myös materiaa. Se hetki kun kliksuttaa uusia tavaroita ostoskoriin, synnyttää dopamiinia. Siihen tunteeseen on helppo jäädä koukkuun.

Pahimmillaan shoppailua tehdään lainarahalla. Taannoin uutisoitiin, kuinka nuorten maksuhäiriömerkinnät olivat nousseet jyrkkään kasvuun. Ongelmissa ollaan myös silloin, kun himo ajaa ostelemaan pelkästä mielihalusta tarpeen sijaan. Maalaisjärkikin sen sanoo, ettei ole mitään järkeä kerätä kotia täyteen turhaa tavaraa mutta himon hetkellä järki on kateissa.

Hyvä vinkki halun ja tarpeen erotteluun on perustaa puhelimeen muistio ja jakaa se kahteen: asiat, joita haluan ja asiat, joita tarvitsen.

Muistioon kirjataan asia sillä hetkellä, kun sen ostaminen juolahtaa mieleen. Jos kyseessä on selkeä tarve, kuten hajonneiden kenkien uusiminen, on kynnys ostamiseen matalampi eikä sitä kannata sen enempää vatvoa, jos budjetti antaa myöten.

Mutta etenkin, jos kyseessä on mielihalu, ja tämä on toinen vinkki, nukutaan yön yli. Itselleen voi vaikka asettaa itselle tietyn summan, jonka ylittyessä pitää nukkua unet ennen ostopäätöstä. Kirjaa asian muistioon ja unohtaa sen huomiseen. Seuraavana päivänä voi palata asiaan ja päättää miten sen kanssa toimii. Aika antaa tilaa järjelle, tunne väistyy ja ostospäätös ei ainakaan ole syntynyt hetken mielijohteesta.

Olipa kyseessä tarve tai mielihalu, tulee ostamisesta hyvä mieli. Mielihaluja on myös super helppo naamioida ja huijata siten itseään. Takissa oleva reikä ei välttämättä vaadi uuden hankintaa vaan neulaan tarttumista.

Tämä materian tuottama mielihalu pitäisi muuttaa toisenlaiseksi. Koska tutkimusten mukaan riippuvuuksista on helpompi päästä eroon, jos haitallisen asian korvaa jollakin paremmalla teolla, voisiko sama päteä myös osteluun? Jos vaikka päättäisikin, että aina kun tekee mieli ostaa jotain, avaakin myyntisovelluksen ja laittaa jonkin kotoa löytyvän, itselle turhan asian myyntiin tai lahjoitukseen. Eli kääntääkin koko homman päälaelleen. Sen sijaan, että haalii uutta, laittaakin materiaa kiertoon.

Viikon päästä alkaa ihana neljän viikon kesäloma. Lomalla on aikaa ostella, mutta tänä vuonna testaankin hypoteesia. Ostelun sijaan alan myydä ja lahjoittaa vimmatusti. Katsotaan miten käy, kerron siitä elokuussa.