Opinnot tauolle ja uutta kohti

Vuosi sitten olin innosta piukea kun opinnot LUTissa olivat juuri startanneet. Seuraavat kuukaudet puskettiin täysillä – töitä normaalisti ja illat luentojen tai ryhmätöiden parissa. Opintopisteitä kertyi 66, kesällä suoritin vielä 6 pistettä lisää. Kovin montaa kurssia ei diplomityön lisäksi enää olisi.

Juuri ennen kesälomaa eteen ilmestyi uudet haasteet töissä ja nyt syyskuussa olen hiljakseen hypännyt niiden kimppuun. Aloitin viime viikolla yritysliiketoiminnan viestinnän puikkoissa ja jatkan samalla työyhteisöviestinnän kipparina. Hetkittäin muutos hirvittää mutta ehdottomasti eniten olen kiitollinen ja innostunut tästä mahdollisuudesta.

Tiedostan hyvin sen, että uudet haasteet syövät energiaa. Olen työskennellyt yli kuusi vuotta työyhteisöviestinnän parissa ja nyt vastuut laajenevat moneen eri suuntaan. Tässä vaiheessa oli myös fiksuinta ottaa aikalisä opinnoissa. Ehdin kuin ehdinkin, viimeisenä ilmoittautumispäivänä perumaan lukuvuoden läsnäolon yliopistolla. Sillä hetkellä kivi tippui sydämeltä, annoin itselleni luvan keskittyä itseeni, omaan hyvinvointiini. Sain tilaa hengittää, valtava painolasti pyyhkiytyi pois yhdellä hiiren klikkauksella.

Jos jotain olen viime vuosien aikana oppinut, on se tosiasia siitä, ettei ajan kanssa kannata kilpailla. Aika juoksee valtavaa kyytiä. Arjessa saatta havahtua siihen, että viikko, kuukausi tai vuosi on jälleen vierähtänyt. Lapsi kasvaa ohi pituudessa, taas on joulu.

Jostain pitää luopua, että on tilaa uudelle. Ei välttämättä lopullisesti vaan hetkessä eläen. Minun kohdallani ne olivat opinnot, katsotaan niitä taas ensi syksynä. Ihan kohtahan se jo on.