Tunteet työyhteisössä

Helsingin Sanomissa oli taannoin juttua aikuisten tunnetaidoista. Vaikka usein tunnetaidot yhdistetään lasten kasvatukseen, on se yhtälailla tärkeä aihe myös aikuisille. Tunnetaitoja punnitaan esimerkiksi vuorovaikutuksessa, ne viitoittavat eteenpäin ja auttavat navigoimaan omien ja toisten tunteiden aalloilla.

Olin hämmästynyt kun jossain somekanavassa kyseltiin ihan tosissaan, sopivatko tunteet työyhteisöön. En oikein ymmärrä kysymyksen motiiveja. Eikö olisi ihan sama kysyä, sopivatko liikennesäännöt liikenteeseen tai ruokalistat ravintolaan. Ilmankin pärjää mutta kyllähän ne eloa helpottaa.

Tunteet ovat elämän värisävyjä, jotka tuo syvyyttä ja merkitystä kaikkeen siihen, mitä me koetaan. Tunteet luovat yhteyden itseen ja toisiin ihmisiin ja ne auttavat ilmaisemaan itseämme, luomaan siteitä ja ymmärtämään toistemme kokemuksia.

Yhdessä ajatusten kanssa tunteet muodostaa meidän emotionaalisen ja älyllisen maailman, joka tekee elämästä rikkaan ja merkityksellisen. Ne on olennainen osa ihmisyyttä, joka yhdistää meitä toisiimme ja auttaa meitä navigoimaan elämän monimutkaisilla poluilla.

Tunteet ovat tärkeitä elämässä, välttämättömiä jopa, väittäisin. Ja millainen olisi työyhteisö ilman tunteita? Harmaansävyinen ja merkityksetön, olisiko siellä konflikteja, varmaan. Ei sellaista rakentavaa ja eteenpäinvievää kohtaamista vaan lamaannuttavaa ja alaspäin painavaa kitkaa. Entä yhteistyö ilman emotionaalista yhteyttä? Melko köyhää.

Itse osoitan töissä tunteita ihan jatkuvasti. Herkkyys sen kaikissa muodoissaan on iso osa minua, ja todellisen itseni näyttäminen on tärkeää. Reagoin herkästi ympäristön ärsykkeisiin, kuten muiden ihmisten tunteisiin, ympäristön muutoksiin ja sosiaalisiin signaaleihin. Tyyppillisesti herkkä ihminen on hyvin empaattinen ja herkkä ympärillä oleville energioille. Ja vain olemalla oma itseni, voin tehdä parhaimpani.