Hyvä päivä

Uuden roolin myötä eteen on tullut joitain työtehtäviä, jotka ovat haastaneet ihan kunnolla. Tänään edessäni oli sellainen.

Olin aiemmassa roolissa niin pitkään, että yleensä tehtävät sujuivat melko mutkattomasti. Tietenkin aina on mahtunut joukkoon myös haastavampia tapauksia. Mutta pääosin työ on tuntunut melko mutkattomalta.

Olin varannut kokonaisen työpäivän erään tärkeän ja sisällöllisesti haastavan kirjoituksen tekoon. Asia on kummitellut mielessäni useana päivänä, enkä oikein ole saanut luotua punaista lankaa tekstille. Olen moittinut itseäni siitä, miten vaikean asian äärelle olin itseni laittanut. Epäilyt jopa kykyjäni ja oikeastaan kaikin mahdollisimman tavoin puhunut itselleni aika rumasti.

Aamulla, kun oli aika tarttua toimeen, pitkitin kaikin keinoin aloittamista. Muistatteko, kun kouluaikoina piti lukea kokeeseen. Miten silloin tulikin siivottua oma huone, järjestettyä vaatekaappi ja touhuttua kaikkea ihan muuta. No ihan vastaavaa ei tänään tapahtunut, mutta huomasin tämän saman mekanismin toistuvan käytöksessäni. Kun olin selannut somet ja lehdet sekä juonut kolmet aamukahvit, ei minulla ollut enää pakopaikkaa. Ei muuta kuin härkää sarvista.

Sillä hetkellä päätin psyykata itseni tehtävän onnistumiseen. Ensin moitin itseäni itseni moittimisesta, eikö ole hullua. Sen jälkeen istuin hetken ulos katsoen ja lähes kirjaimellisesti hakkasin päähän ajatuksen siitä, että pystyn edessä olevaan. Vakuutin itseni osaamisestani.

Ja sitten se tapahtui. Pikkuhiljaa tekstiä alkoi syntyä. Ei jokainen lause tietenkään ollut täysin omasta päästäni vaan hain tietoa eri lähteistä. Yhdistin olemassa olevaa ja rikastin niitä omilla ajatuksillani. Ja niin teksti piteni, tyhjä paperi edessäni ei ollutkaan enää niin tyhjä. Huomasin muöhemmin päässeeni flow-tilaan, työpäivä sujahti silmänräpäyksessä. Fiilis iltapäivällä oli sanoinkuvaamaton.

Tarinalla on tärkeä opetus. Meidän ajatuksilla on todella suuri vaikutus käyttäytymiseemme ja toimintaamme. Niin kauan kun itselleen puhuu huonosti ja painaa alas, niin kauan kuopassa myös pysyy. Ylös pääsee vain puhumalla nätisti, motivoimalla ja toisinaan ottamalla niskasta kiinni. Ihan niin kuin tekisi kenelle tahansa toiselle. Mikä ihme saa puhumaan itselle niin rumasti? Epäilemään osaamista ja heittämään pieniä kiviä omalle polulle.

Tämä oli tärkeä päivä minulle. Ensi kerralla kun epäilen pystyvyyttäni, muistelen tämän aamun tyhjää paperia.