Vuorovaikutuksella voi rypistää vastapuolen

Muistan joskus lapsena kuulleeni, että kiusaamisesta jää ihmiseen samanlainen jälki kuin rypistettyyn paperiin. Paperin voi suoristaa mutta rypyt ei lähde.

Vuorovaikutuksessa pätee vähän samankaltaiset lainalaisuudet. Kerran sanottua ei saa sanomattomaksi. Aina voi yrittää selittää, mutta harva asia on sillä parantunut.

Mutta vuorovaikutus ei ole vain sanoja. Myös eleet ja kehonkieli voi rypistää vastapuolen. Pieni silmien pyörähdys tai liian pitkä katse voi synnyttää rypyn. Puhelimen vilkuilu kesken kahdenkeskisen hetken kertoo paljon – joko hetkestä tai osapuolista. Usein molemmista.

Joidenkin paperi on vahvempaa kuin toisten. Jonkun mieli on silkkiä ja toisen kartonkia. Ryppyjen syvyys riippuu materiaalista.

Siksi vuorovaikutuksen molemmilla osapuolilla on iso vastuu siitä, ettei sanomisillaan tai eleillään tule rypistäneeksi vastapuolta. On parempi olla liian varovainen kuin ronski. Jos ei ole varmuutta vastapuolen vahvuudesta, kannattaa luottaa vuorovaikutuksen peruspilareihin. Älä päästele ulos sammakoita ja säilö kuulemasi salaisuudet.